Välkommen

 Presentation

 Publicerat

 Föredrag

 Beställningar

 Litteraturtips

 Kontakta

 Länkar

Recensioner

Professor Jari Sinkkonen skriver i HYVÄ TERVEYS; november 2002.

En stor och en liten är borta.
Kristerapi med en tvåårig pojke.

RUOTSALAINEN ENKELI

Istuimme tässä eräänä päivänä kokouksessa ja joimme aamukahvia. Puhetta johtanut psykologi intoutui kertomaan lukuelämyksestään, ruotsalaisen kollegansa Elisabeth Cleven kirjasta En stor och en liten är borta. "Se kirja pitäisi saada äkkiä suomeksi", hän sanoi , "se kiinnostaisi kaikkia, jotka tekevät työtä lasten kanssa". Hän kertoi lukeneensa kirjaa junassa ja kampaajalla ja itkeä pillittäneensä. Aihe, äitinsä ja pikkuveljensä menettäneen pienen pojan kriisiterapia oli ollut niin koskettava.

Olin ehtinyt lukea kirjan, ja posket hehkuen me sitä ylistimme vuorolaulun tapaan. Aiheutimme muissa kateutta ja tarpeen päästä äkkiä osallisiksi samasta elämyksestä. Minäkin olin itkenyt koko vuoden kiintiön seuratessani Victorin matkaa kieltämisestä suruun ja takaisin terveen kasvun tielle. Ihailin vasta kahden ja puolen vuoden ikäistä poikaa, joka pystyi käsittelemään kokemaansa tragediaa terapiassa. Ihailin myös hänen taitavaa terapeuttiaan.

Victorin perhe joutui auto-onnettomuuteen, jossa äiti ja vauva menehtyivät. Victor istui isänsä takana ja säilyi rytäkässä vahingoittumattomana. Hän ei puhunut onnettomuuden jälkeen äidistä eikä vauvasta mitään, eikä edes kysynyt, mihin hänen rakas äitinsä oli joutunut. Hän oli levoton ja touhukas ja riipaisevan tekopirteä, aivan kuin olisi halunnut piristää isää ja muita omaisia. Pojalla oli lähellään rakastavia aikuisia, mutta kaikki olivat surun lamaannuttamia.

Isä empi aluksi Victorin tuomista Erica-säätiöön, koska poika oli niin pieni. Kolmen arviointikäynnin jälkeen vaikutti selvältä, että Victor tarvitsee apua ja osaa myös käyttää sitä. Hän oivalsi jollakin intuitiivisella tasolla, mihin tapaamiset oli tarkoitettu ja alkoi heti työskennellä. Victor yhdisti Erica-säätiön ja Elisabethin nimet ja alkoi kutsua terapeuttiaan "Ericabethiksi". Hän tuli tunnille mielellään, mutta oli usein sen jälkeen niin väsynyt, että nukahti isän pukiessa häntä. Terapeuttikin uupui; pidätellyt kyyneleet ja surun suunnattomuus aiheuttivat hänelle päänsärkyä.

Cleve tapasi poikaa kaikkiaan viisitoista kertaa ja poistui sen jälkeen hänen elämästään. Vaikka hänen olisi tehnyt monesti mieli ottaa Victor syliin ja lohduttaa häntä, se ei olisi auttanut lasta vaan olisi turhaan sitonut heitä riippuvuuteen. Päämääränähän oli rohkaista Victoria kohtaamaan tapahtunut ja auttaa häntä suremisen alkuun, ei saada häntä kiintymään terapeuttiinsa.

Terapeutti kirjasi jokaisen tunnin kulun yksityiskohtaisesti, ottipa valokuviakin Victorin leikeistä. Tuloksena on ankaran ammatillisuuden ja lähes sietämättömän voimakkaiden tunteiden yhdistelmä. Se muistuttaa merkillisellä tavalla jotakin klassista taideteosta, vaikkapa Beethovenin sonaattia, jossa alun hämmentyneet tunnelmat jäsentyvät suruksi ja lopulta toiveikkuudeksi.

* * *

Elisabeth Cleven ensimmäinen teos, Från kaos till sammanhang, ilmestyi pari vuotta sitten ruotsiksi. Ensi keväänä on suomenkielisen laitoksen vuoro. Kaaoksesta eheyteen kertoo Ruotsiin adoptoidun afrikkalaispojan pitkästä terapiasta. Hoidon alussa, seitsenvuotiaana, Douglas oli äärimmäisen levoton ja impulsiivinen lapsi, joka oli käytännöllisesti katsoen kyvytön vastavuoroiseen kontaktiin. Hän ei hahmottanut paikkoja, ihmisiä, eikä aikaa. Varhaisvaiheista ei tiedetty juuri muuta kuin että Douglas oli saanut minimaalisen vähän hoivaa nuorelta, huumeita käyttävältä äidiltään.

Seitsemän vuoden ajan Cleve tapasi Douglasia kahdesti viikossa. Pojasta varttui komea nuorimies, joka pystyi luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita ja osoittamaan empatiaa toisia kohtaan. Kaikki erityisvaikeudet eivät korjaantuneet, mutta täydellisen syrjäytymisen ja asosiaalisen häiriön uhka väistyi. Saavutus on mitattomasti enemmän arvoinen kuin siihen uhratut rahat.

Elisabeth Cleven kaltaisia lasten psykoterapian virtuooseja ei ole kovin monta. Hänen uskonsa hyvän parantavaan voimaan on suorastaan jaloa. Ammatilliseen osaamiseen yhdistyneenä se tuottaa hämmästyttäviä tuloksia.

Jari Sinkkonen