Välkommen

 Presentation

 Publicerat

 Föredrag

 Beställningar

 Litteraturtips

 Kontakta

 Länkar

Suomen lasten- ja nuorisopsykoterapiayhdistys

Föreningen för barn- och ungdomspsykoterapi
The Finnish Association for Child and Adolescent Psychotherapy

Kevään 2005 koulutuspäivät 21.-22.1.2005

Paikka: Radisson SAS Royal Hotelli, Runebergink. 2, 00100 Helsinki
Kouluttaja: psykologi, psykoterapeutti Elisabeth Cleve, Erica-stiftelsen, Tukholma.

Psychotherapy for children with special needs

Perjantai 21.1.05
Short-time intervention/Crisis therapy

08.45-09.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

09.30-11.00 A big one and a little one are gone. Crisis therapy with a two-year-old boy.

11.00-12.00 Lounas

12.00-13.30 General aspects of crisis psychotherapy. How/when/why it works? How do the child and the therapist know it helps?

13.30-14.00 Kahvitauko

14.00-15.30 Case presentation by participant. General discussion.

Saturday 22.1.05
Adopted children in psychotherapy

09.00-10.30 An adopted child in psychotherapy. Case descriptions and narratives.

10.30-11.00 Kahvitauko

11.00-12.30 General aspects of psychotherapy for adopted children. What must be taken into consideration? Important and difficult matters to deal with.

12.30-13.30 Lounas

13.30-15.00 Case presentation by participant. General discussion.

15.00 Päätöskahvi

Kouluttaja, psykologi, psykoterapeutti Elisabeth Cleve tuli laajasti tunnetuksi kirjallaan Från kaos till sammanhang, jossa hän kuvaa tummaihoisen adoptiopojan, Douglasin, pitkää tietä hämmennyksestä ja hajanaisuudesta eheyteen ja yhteyteen muiden kanssa. Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Kaaoksesta kohti eheyttä – ADHD-lapsen tarina (WSOY,2003), ja se on äskettäin julkaistu myös englanniksi.

Tässä Helsingin-seminaarissa ei keskustella Douglasista, koska hänen tarinansa on monelle tuttu. Esimerkit ovat muiden adoptiolasten hoidoista. Esillä on myös pieni Victor, vain 2,5 vuoden ikäinen poika, joka menetti äitinsä ja pikkuveljensä onnettomuudessa. Cleve on julkaissut Victorin kriisihoidosta kirjan En stor och en liten är borta, joka saataneen suomeksi juuri seminaarin alla. Jos niin hyvin käy, kirjaa on saatavana seminaarissa samoin kuin esikoisteostakin. Hinta on kaupan hintoja edullisempi.

Kirjat todistavat, että Cleve on lasten psykoterapian alalla harvinainen kyky, joten odotamme hänen seminaariaan mielenkiinnolla. Koulutuspäivien kieli on englanti

Ilmoittautuminen seminaariin tapahtuu sähköpostilla… (kenelle se nyt olikaan?)
Osallistumismaksu on 250 euroa, yhdistyksen jäseniltä 220 euroa. Maksuun sisältyvät lounaat kumpanakin päivänä sekä aamu- ja iltapäiväkahvit. Maksu yhdeltä päivältä on 130 euroa (?) Osallistumismaksu suoritetaan Suomen lasten- ja nuorisopsykoterapiayhdistyksen tilille Sampo 800010 – 1670497 viimeistään 15.12.2004.

Koulutuspäivät on tarkoitettu ennen muuta psykoterapeuteille ja psykoterapeuteiksi opiskeleville, mutta soveltuvat muillekin lasten mielenterveystyön ja lastensuojelun ammattilaisille.


Ruotsalainen lasten psykoterapeutti luennoi kriisihoidoista ja adoptioista

Tukholmassa sijaitseva Ericastiftelsen on ollut jo vuosikymmenien ajan tärkeä lasten psykoterapian osaamiskeskus. Siellä vaikuttaa myös psykologi Elisabeth Cleve, jonka esikoisteos on jo ilmestynyt meillä ja toinenkin saadaan lähiviikkoina suomeksi.
Kirjoissaan Cleve osoittautuu harvinaislaatuiseksi lasten psykoterapian virtuoosiksi, jonka työssä yhdistyvät teoreettinen tietämys, pitkä kokemus sekä lämmin sydän.
Suomen lasten- ja nuorisopsykoterapiayhdistys saa Cleven vieraakseen ja hän pitää 21.–22. tammikuuta 2005 Helsingissä Radisson SAS-hotellissa englanninkielisen seminaarin otsikolla Psychotherapy for children with special needs. Seminaarin aiheina ovat lasten kriisi- ja lyhytpsykoterapia ja adoptiolasten psykoterapian erityispiirteet.

Palasista ehjäksi

Elisabeth Cleven esikoisteos Kaaoksesta kohti eheyttä – ADHD-lapsen tarina (WSOY 2003) on kuvaus Ruotsiin adoptoidun pojan pitkästä psykoterapiasta. Douglas syntyi nuorelle, prostituoituna työskennelleelle äidille, ja kun hänet otettiin kolmevuotiaana huostaan, hän oli ehtinyt jo kokea massiivista kaltoinkohtelua ja hoidon laiminlyöntejä.
Poika sijoitettiin nelivuotiaana lapsettomaan tukholmalaisperheeseen. Hän käyttäytyi siellä täysin kaoottisesti: hän rikkoi ja tuhosi esineitä, kävi ihmisten kimppuun, eikä malttanut hetkeksikään pysähtyä aloilleen.
Psykologisissa tutkimuksissa tuli esiin suuria motoriikan ja hahmotuksen erityisvaikeuksia. Douglas ei kyennyt minkäänlaiseen vastavuoroisuuteen eikä empatiaan, ja hänen käsityksensä omasta itsestään oli katastrofaalisen huono. Kaaoksen alta löytyi onneksi myös sitkeyttä, lahjakkuutta ja ehjiä alueita.
Cleve osoitti suurta rohkeutta ottaessaan Douglasin psykoterapiaan. Hoito tapahtui kahdesti viikossa ja kesti kaikkiaan seitsemän vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat lähinnä suhteen muodostamisessa. Terapeutti oli ajoittain uupunut ja epätoivoinen. Cleve jatkoi terapiaa. Vähitellen tapahtui käänne parempaan.
Douglasista varttui kookas ja komea poika, joka loisti koripallossa ja pystyi vähitellen luomaan toverisuhteitakin. Terapiassa vuosien aikana kerätyt piirrokset ja askartelutyöt ja niihin liittyvät muistot antoivat Douglasille jatkuvuuden tunnetta, joka häneltä oli puuttunut kokonaan.
Cleven kuvaus yhteisestä matkasta nostaa voimakkaita tunteita ahdistuksesta ja hämmennyksestä nauruun ja kyyneliin saakka ja herättää suurta kunnioitusta sekä Douglasin elinvoimaisuutta että hänen terapeuttinsa taitavuutta kohtaan. Cleve osaa yhdistää neuropsykologisia, jäsentäviä ja kuntouttavia elementtejä psykodynaamiseen ymmärtämykseen. Luonnollisesti Douglasin hoitoon sisältyi terapian ohella erityisopetusta, vanhempien tapaamisia ja monenlaisia yhteisneuvotteluja.
Seitsemän vuotta ja 365 hoitokertaa tuntuvat paljolta, mutta mikä olisi Douglasin ennuste ollut ilman terapiaa? Hoidon kustannuksilla olisi saanut noin kahden kuukauden mittaisen hoitojakson lastenpsykiatrisella osastolla, eikä sillä olisi päästy kovinkaan pitkälle.

Iso ja pieni ovat poissa

Cleven toisessa kirjassa, En stor och en liten är borta, ollaan aivan toisenlaisessa tilanteessa. Victor, vielä alle kolmevuotias pieni poika on joutunut kohtaamaan menetyksen, jollaista ei soisi kenellekään, kaikkein vähiten pienelle pojalle. Hänen äitinsä ja vauvaikäinen veljensä menehtyivät auto-onnettomuudessa. Victor matkusti samassa onnettomuusautossa isän istuimen takana mutta selvisi vahingoittumattomana.
Victor, joka oli ollut äidin poika, ei pystynyt edes mainitsemaan äitiä tapahtuman jälkeen ja kieltäytyi kuuntelemasta mitään äitiä koskevaa puhetta. Itkun ja kaipauksen asemesta hän käyttäytyi levottomasti ja ylipirteästi ja yritti epätoivoisella pelleilemisellä saada surevat omaisensa paremmalle tuulelle.
Elisabeth Cleve tapasi poika kolme kertaa arvioidakseen tilannetta, minkä jälkeen käynnistyi 12 kerran mittainen kriisiterapia. Sen kuluessa Victorin lukot aukesivat: hän alkoi surra menetystään ja uskalsi kaivata äitiä. Prosessin kuvaus on paikoitellen pakahduttavan intensiivinen, eikä varmasti jätä yhtään silmää kuivaksi.
Kaksi- ja puolivuotias lapsi siis osaa surra, mutta tarvitsee aikuisen apua surunsa läpikäymiseksi. Tekopirteä käytös ei saisi johtaa kuvittelemaan, että pieni lapsi ”unohtaa” nopeasti tai on peräti kyvytön tuntemaan tuskaa. On myös aivan selvää, että lyhyt kriisi-interventio on pojan vastaisen kehityksen kannalta tavattoman tärkeä.
Cleven kirjojen viritys on yleistajuista ja ne ovat helppolukuisia. Uskon, että niiden yleinen humaanius ja lapsen rinnalle asettuminen kiinnostavat sekä lasten mielenterveystyön ja lastensuojelun ammattilaisia että laajempaakin lukijakuntaa.

Jari Sinkkonen
LT, ylilääkäri
Pelastakaa Lapset ry.